golem

Kanssa yössä,

sysimusta hiljaisuus,

vain tuulen jäljet,

ja linnunrata yllä.

Tämä laulu

meidät muovasi.

Avaruudestasi sielut,

nousi aamuun,

unesta uniin.

Tulimme tänne oppimaan,

vaikka polku,

on aina kaikkialla.

Ja kohta jurilla istuu savisia kehoja,

otsallaan unohtunutta kieltä,

vartioiden valveuniamme.

Me olemme liitetyt,

ymmärrän ja hymyilen,

pyyhin kirjaimet pois otsastani.

Ja niin me lennämme,

yössä kaikki,

liittyen samaan valoon,

spektrien tanssiksi,

jossa ei ole yksinäisyyttä.

Tunnen virran aaltojen,

kuiskaavan salaisuuden.

Taivaanranta ei ole,

sittenkään kovin kaukana.