routa

Hyväksytkö maan,

kun se muuttuu?

Keväässä lumi,

öinen kaunis,

odottaa aamua,

kadotakseen lämpöön,

sataakseen uudelleen,

lauluna sille,

mikä on totta.

Että kaipaisit,

valkean pinnan alla,

maan pimeyteen,

pakkasen jälkiä.

Hyväksytkö maan,

kun se muuttuu?

Jäljet öisen kulkijan,

katoavat aamuun.

Aavistus yön olennosta,

totuus päivän takana,

pysyvä.

Muistona lumi,

kesän sateissa.

Kaukana on talvi,

että ikävöisi,

jälleen maahan,

routa.

Hyväksytkö maan,

kun se muuttuu?