tiistai 18. huhtikuuta 2017

kaunis elämä

Mitä muuta ikuisuudessa,
kuin odotus,
hengittäen paikallaan.
Laulaa omaa kieltään,
jota sydän kuuntelee,
toistellen sen säkeitä.

Mikään ei liiku,
vain paikalleen jäätyneet varjot,
kaipaavat yön olentoja.
Pimeydessä kuiskaus peittelee,
uniinsa väsyneen mielen.
Kaunis elämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti