Eläin avaa silmänsä,
liikaa nukkunut,
ja nyt nälkäinen.
Luu sielu sisässänsä,
ei soita säveliä,
hiljainen pelosta.
Mutta eläin aistii,
sen vaisto on tarkka,
päivä päivältä lähestyy.
Me olemme jo täällä,
minä ja eläin,
aivan lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti