Uusi sarastus,
merkityksetön aika,
kuiskaa salaisuuksia,
joita minä en vielä ymmärrä.
Mustassa kaavussaan,
laahustaa kohti,
irrottaen merkityksiä.
Enkeli jolla on peuran pää,
laulaa minulle papyruksesta,
todellisen olemukseni luonteen,
säkeitä jotka tiedämme omikseni.
Maahan ympärilleni on piirretty liidulla kolmio,
laulamme totta elämästä!
Jälleen askeleen lähempänä eläintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti