torstai 28. syyskuuta 2017

kukkamandala

Varjoissa liikkuu,
vailla laulua,
käsittämättä sen säveltä,
uusi kaiku.

Pysähdyn ja kuuntelen,
henkien lentoa.
Sysimustassa yössä,
minulle kirjoitetaan tarinaa.

Kuljemme kohti sitä,
mikä on tuntematon,
kosketuksen kappaleita,
kukkasadetta iholla.

Öiset siivet tanssivat,
piirtäen maahan kuvioita.
Kaukaa ajatusten mantrasta,
eläin terästää aistejaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti