Voi kumpa voisin,
silmäni avata,
väsynyt,
unesta herätä uneen,
uuteen totuuteen.
Unohtuneena matkaan,
halki todellisuutta,
jossa ihmisten lupaukset,
ovat tyhjiä värejä,
harmaita kaukana.
Kuluuko loppuun ja katoaa,
jos mikään ei täytä?
Kuinka paljon voi antaa,
ellei kukaan kuule miten,
koko olemus tekee kuolemaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti