Yön hengitys siroaa,
linnunrataa taivaalle,
harsopilvirintakehän liike,
kuisen sydämensä verhona.
Jokin kuiskaa,
meille tarinaa,
meidän tanssiamme,
hiljaisena kaikuvaa.
Vaikka voisin kulkea,
läpi harmaiden valheiden,
päätyisin kuitenkin tähän,
riittiksi jumalattarelle.
omistettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti