Tämän piti olla mestariteos,

jonka kirjoitan sinulle,

mutta tyhjyys on,

sanojen liikettä suurempi.

raskaiden pilvien alla

Rakkaus on eläin,

joka kuolee yksin,

raskaiden pilvien alla,

kaukana muista.

järjetön elämä

Merkityksettömiin päämääriin,

tarkoituksettomassa olemassaolossaan,

ohi vaeltavat sielujen laumat.

Joku on pysähtynyt rinnassa,

tarkkaillen henkien massaa,

joka alati valuu tyhjyyteen.

Järjetön sokea olento joka luottaa,

verenpunainen sydän joka haluaa rakastaa,

jonka rakkaus on valkeaa valoa.

hiljainen

Äänettömien sanojen paino,

ajatukset massa tyhjiä merkityksiä.

Se mitä en koskaan tavoita,

on jälleen poissa.

meren lempeät kasvot

Kaunis meren pinta,

kuin iloa ja hymyä,

kasvot lempeät purjeineen,

auringossa hohtava.

Mutta meri on syvä.

Hiljaa sisään suljen,

kaiken ja nautin,

miten se tappaa,

lopunkin siitä mitä minusta,

on jäljellä.

Kevääseen pysähtyy hetkeksi,

öinen kaikkeus vaiti.

Tähdet kuiskaavat pimeydessä,

tuntematonta kieltä toisilleen.

Sulaen valoiksi ohjaa,

kadonnutta sydän kotiin.