taakse hämärän

taakse hämärän

meitä johdattaa

hiljainen

merkityksettömän taa

löytäen elämän

kätketyn

kohti unelmaa

hetkeä mykkänä

kuolevaa

vielä kerran

matka uuteen

hymyyn

kaunis elämä

Mitä muuta ikuisuudessa,

kuin odotus,

hengittäen paikallaan.

Laulaa omaa kieltään,

jota sydän kuuntelee,

toistellen sen säkeitä.

Mikään ei liiku,

vain paikalleen jäätyneet varjot,

kaipaavat yön olentoja.

Pimeydessä kuiskaus peittelee,

uniinsa väsyneen mielen.

Kaunis elämä.

ihmissielujen välisiä tapahtumia

Luinen hohto,

pimeydessä kalpea,

unen läpi kuuluu sen laulu,

yöhön kätketty.

Eläin herää,

osa itsen takana,

terästää aistejaan mitaten,

ihmissielujen välisiä tapahtumia.

Sydän,

varjojen tanssia,

valveunien horisontissa.

sydännaamio

Varjona varjoihin luotiin alussa,

hahmoton sydän,

eläimen vaisto.

Materian taustalla,

aineeksi uinun,

kosketan tyhjyyttä,

varjoille valittu.

Kuuta ulvoen,

yössä tyhjässä,

puen varjolle uuden naamion.

muinaiset spektrit

Hiljaisuudessa aisti löytää sävelen,

kauan sitten sammuneen,

osan suurta teosta.

Pimeässä valaiseva liekki,

kalpealuinen kaukana,

vielä odottaa kätketty.

Kuolleiden tähtien valo,

tavoittaa olentojen ihoja,

kaukaa taivasten takaa.

Kalpeina hahmoina matkaavat,

halki tyhjien ikuisuuksien,

muinaiset spektrit hapuillen toisiaan.

lähellä

Eläin avaa silmänsä,

liikaa nukkunut,

ja nyt nälkäinen.

Luu sielu sisässänsä,

ei soita säveliä,

hiljainen pelosta.

Mutta eläin aistii,

sen vaisto on tarkka,

päivä päivältä lähestyy.

Me olemme jo täällä,

minä ja eläin,

aivan lähellä.

samaa ainetta

Samaa ainetta minä,

ja jumalankuva peilissä.

Pintalasiin laskeutuneen höyryn takana,

tietoisuus toisesta entiteetistä.

Ulottuvuuksien solmukohdissa,

voin melkein aistia molemmat,

meidät tässä ajassa,

poluttomalla tiellä.

Joku siellä,

peilini takana,

laskee käden käteen,

ja valkein siivin lennämme.

Äänettömästi meidän tyhjyytemme,

kurottavat toistensa luokse,

kunnes todella täyttyvät,

kohtaavat loistaen.

katseen painoissa kohtaamme

Liu’un kohti,

tähtien huutoa,

horisontissa.

Kohti porttia,

tyhjää sanojen tanssia,

vieraalla kartalla.

Molemmissa maailmoissa,

olemme siellä,

katseen painoissa kohtaamme,

piirtäen merkkejä,

toistemme uniin,

mustiin peileihin hahmoja.

Kuuntelen kuvia,

hiljaisuudessa odotan.

Kuka olet ja missä?

Tunnen kosketuksen,

luinen sydän kuiskaa,

kadonnutta kieltä.