Lyhyen hetken ajan,

aistin sinut siinä,

kuin enteenä unessa.

Hengitämme samaa yötä,

sama tuuli tuntuu kehossa,

kosketuksen lämpö kasvoilla.

Kuu maalaa polkunsa,

eikä aikaa edes ole,

vain varjoja piirtyy taakse.

Harsosiipinen pimeys äänettömästi,

ohittaa olemuksemme niin,

että sieluun voi miltei nähdä.